Erästä ystävääni onnisti; hän ei kesän alussa kuulunut niihin onnettomiin, joille kesätyöpaikkaa ei riittänyt. Hän sai töitä, kerrossiivoojana. Ajattelin haastatella häntä; miltä työ on tuntunut, miten on sujunut. Onhan siivousalalla selvästi monia ongelmia. Matala palkkataso ja ehkä räikeimpänä ylimitoitetun kireät tuntitavoitteet.

Ystäväni valmistui viime keväänä yliopistosta. Kesän ajaksi hänen alansa töitä ei kuitenkaan ollut saatavilla, joten hän haki töitä siivoojana. Ja pääsi, vaikka aiempaa kokemusta tältä alalta hänellä ei ollut.

Porrasssiivoojana ystäväni tulee siivota kerrostalojen raput, käytävät, yleiset tilat ja saunat. Työaikaa hänelle on varattu 23,2 tuntia viikossa, 9,25 euron tuntipalkalla. Ystäväni iloitsee palkastaan, vaikka todellisuudessa häneltä menee kokemattomana kohteittensa siivoamiseen noin 35 tuntia viikossa! Tietenkin hän on ylitöistä(palkattomista sellaisista) pahoillaan, muttei uutena osaa arvioida onko noin massiivinen ylityön määrä seurausta liian tiukoista tavoitteista vai hänen omasta hitaudestaan ja kokemattomuudestaan. Joka tapauksessa hän ei valita, koska kesätyöläisellä, joka haluaa edes sovitun palkan, ei siihen välttämättä ole varaa. Ja hän tekee mieluummin työt omaan tahtiinsa kuin edes yrittäisi yltää korkeisiin tavoitteisiin. Taukoja noin kuuden tunnin työpäiviin on mitoitettu ruhtinaallisten 12 minuutin verran.

Tietenkin tuollainen rehkiminen on fyysiseen työhön tottumattomalle ystävälleni tuottanut myös fyysisiä oireita. Ranteita ja lihaksia särkee. Motivaatiota laskee likaisilla siivousliinoilla siivoaminen. Työnantajan mukaan siivousliinoja ei ole enempää kuin liina per portaikko, koska ystäväni työkohteet ovat yhtiölle verrattain uusia. Enempää liinoja ei ole siis kuulemma ehditty vielä hankkia. Nämäkin vähät liinat on ollut mahdollista saada pestyiksi vain kahdesti ystäväni puolentoistakuukauden työuran aikana.Työnjohtoa ystäväni sen sijaan kiittää. Sopimukset ovat kirjallisena, tukea ja perhedystystä(yhden päivän verran) on ollut saatavilla.

Säälin salaa ystävääni. Hän on hyvä ihminen, haluaa tehdä työnsä kunnolla, ei valita. Ihanteellinen työntekijä siis. Mutta kun kuuntelen ystäväni puheita ja lehtien uutisia, vahvistuu minussa ajatus siitä, että ei siivousalalla kaikki ole ihan niin kuin pitäisi. Eihän ihminen tuollaista jaksa kovin kauaa! Eihän tuollaisella palkalla elä, varsinkaan jos sen ansaitsemiseen menee todellisuudessa 35 tuntia viikossa! Ihmisiä riistetään. Ja juuri niitä heikoimpia; opiskelijoita, nuoria, maahanmuuttajia, heitä joilla ei ole varaa valita.

Olen itsekin työskennellyt siivoojana. Mutta olin todella onnekas, minun työnantajani ei odottanut liikoja. Työt ehti tehdä työajan puitteissa. Olin töissä seurakunnan leirikeskuksessa. Kilpailuttamisen ja yksityistämisen myötä paineet ovat kasvaneet. Harvassa paikassa siivoojan työ on minun näkökulmastani enää kovin inhimillistä. Kaupunkikaan ei enää palkkaa sijaisia siivoojiensa sairaspäivien ajaksi. Työkaverit joutuvat maksamaan muiden poissaolot, siivoamaan kaverinkin alueet. Ilmapiiri työpaikoilla kylmenee, pahoinvointi lisääntyy.

Miten mielelläni muuttaisin asioita jos voisin. Siivoojan työ on niin arvokasta, sen pitäisi jokaisen ymmärtää. Siivoojat mahdollistavat terveellisen, turvallisen ja viihtyisän ympäristön. Osoitetaan edes omalla panoksellamme arvostuksemme siivoojia kohtaan. Ei heitetä roskia maahan, kohdellaan heitä kunnioittavasti ja jos mahdollista, puhutaan heidän puolestaan päättäjäelimissä, jooko! Siitä se kai lähtee. Millaisia kokemuksia tai ajatuksia teillä on aiheeseen liittyen?