t. Uusavuton ja Pena-kisu<3

En oikein tiedä miksi, mutta ylläoleva kuva tuntuu minusta kovin puhuttelevalta. Olen kuin kuvan tyttö tämän joulun suhteen. Hämmentynyt, teeman mukaisesti pukeutunut, mutta hieman sormi (tai mandariini) suussa:D. Joulu on yllättänyt minut.

Syksyni on ollut kiireinen, yritykseni on kasvanut koko ajan, olen ottanut kissanpennun ja alkanut työstää kandidaatintutkielmaani. Joulukuu ei ole tuonut kiireisiini helpotusta, koska vaikka yliopisto-opetus jää melko varhain joulutauolle, on töitä riittänyt yritykseni parissa. Joulu on siivousyrittäjälle jonkinlaista sesonkiaikaa. Monet, jotka eivät normaalisti tilaa siivousapua, haluavat sitä ennen joulua. Ja se kyllä sopii minulle. Mutta oman jouluni tekeminen onkin sitten jäänyt vähän syrjään. On sitä paitsi vaikea ajatella joulusiivouksen tekemistä ja koristeiden laittoa, lahjojen teosta puhumattakaan, kun jaloissa hyörii kaikenlaisista naruista ja kääreistä kiksejä saava, ylienerginen kissanpentu:D Myös sää on ollut masentavan syksyinen, sekin varmasti vaikuttaa siihen, että joulufiilikseni on ollut poissa. Vaikka kaupungin jouluvalot tuovat kyllä hieman piristystä.

Mutta onneksi sain tilaisuuden viedä kisuni muutamaksi päiväksi hoitoon, jotta saisin rauhassa tehdä jouluvalmisteluja. Kyllä sitä joulufiilistä alkoikin sitten löytyä, kun tuossa muutama tunti sitten joululaulujen raikuessa väkertelin ystävilleni lahjoja. Lahjoja on niin ihana saada ja varsinkin antaa, vaikkei ne mitään isoja olisikaan.

Minkälaisia fiiliksiä teillä on? Jouluun on tasan kaksi viikkoa. Vielä ehtii tehdä paljon jouluvalmisteluja ja hankkia itselleen joulufiiliksen. Miten te teette sen? Vai tarvitseeko jouluna olla "joulufiilistä"?

P.s. Ehkäpä joulufiilistä voisi hankkia myös auttamalla sitä tuttua lapsi- (tai eläin)perhettä ottamalla villikot hetkeksi hoitoon, jotta vanhemmat ehtisivät tehdä jouluvalmisteluja. Uskon, että tämänkaltainen, vaikka siis jo etukäteen annettu lahja olisi monille pienten lasten vanhemmille mieleen;)

Kuvat: pixabay.com.

Liinan käyttö oli helppoa. Minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin laittaa liina pyykkini joukkoon ja lisätä pesuainetta normaalisti. Vähän kyllä suoraan sanoen hirvitti laittaa sekaisin mustia ja valkoisia pyykkejä. Näin en ole varmaan koskaan aiemmin tehnyt!

Onneksi pelkoni osoittautuivat turhiksi, valkoiset paitani olivat pesun jälkeen edelleen valkoisia. Värinkeräysliina oli sen sijaan värjäytynyt harmaaksi.

Mutta mihin tämän liinan teho perustuu? Pääsisikö samaan tulokseen jos pyykin sekaan laittaisi värinkeräsliinan kaltaisen puuvillapyyhkeen? Ehkäpä ei... Teho perustuu nimittäin liinan saamaan kationiseen käsittelyyn, joka on tavallisten tekstiilien värikäsittelylle vastakkainen. Tämän takia värinkeräysliina vetää puoleensa muista tekstiileistä pesussa irtoavia värimolekyylejä. Mielenkiintoista!

Vaikka yleisesti ottaen kaikista ekologisinta ja edullisinta on varmastikin pyykin oikeaoppinen lajittelu, on tämä värinkeräysliina aika näppärä apuri mustavalkoista pyykkiä pestessä sekä yksinasuvan taloudessa, jossa täysiä koneellisia saman väristä pyykkiä syntyy kovin hitaasti. Itse olen ainakin yksinasuvana joutunut usein pesemään vajaita konneelisia, jotta saisin harvat valkoiset vaatteeni jälleen käyttöön. No, nytpä taitaa olla tämäkin ongelma ratkaistu. Jee! Tykkäsin kyllä siis tästä tuotteesta, vaikka se hieman hintava olikin. Oletteko muut ehtineet kokeilla?

Tälläisiä ohjeita löysin:

Martat

"Mustavalkoisia vaatteita ei kannata lajitella pestäväksi yhdessä valkoisten vaatteiden kanssa."

Marttojen keskustelupalsta

"Mustavalkoiset pesen yksinään, vajaita koneellisia, mutta kokemus on opettanut."

Vauva.fi:n keskustelupalsta

"se pestään valkoisten kanssa. Hyvälaatuiset vaatteet eivät värjää. Mutta ekan pesun pesisin erikseen, varsinkin, jos kyseessä on joku teinin halpisvaate. Hyvälaatuiset eivät värjää."

Yle.fi

"Kaksiväriset vaatteet ovat tarkkoja lämpötilan suhteen. Jos pestään liian matalassa lämpötilassa, värit voivat levitä. Esimerkiksi puuvillan värjäystapa on sellainen, että liian haaleassa lämpötilassa alkavat värit lähteä liikkeelle."

Osin ristiriitaisista näkökulmista huolimatta näyttäisi siis siltä, että mustavalkoisia vaatteita pestessä kannattaa seurata vaatteen pesuohjeita. Kenties pestessä vaatetta ensimmäistä kertaa voisi varminta olla pestä vaate muiden mustavalkoisten kanssa, ensimmäisessä pesussa vaatteista, kun irtoaa eniten väriä. Tämän jälkeen itse pesisin mustavalkoisen vaatteeni vaalean pyykin kanssa, en kuitenkaan käyttäisi sitä pestessä valkopesuainetta, jottei vaatteen mustat kohdat haalistuisi. Miten te selviydytte mustavalkopyykin pesusta?

Nettiä selaillessani törmäsin myös minulle aiemmin vieraaseen käsitteeseen, värinkeräysliina. Liinan pitäisi estää värjäytymiä niin hyvin, että sen turvin värillisiä tekstiilejä voi huoletta pestä samassa koneessa, myös siis mustavalkoisia. Ehkäpä täytyy testata tätä seuraavaksi...:)

Kuva: pixabay.com

Päätin nyt tarttua aiheeseen, johon sain idean erään lukijani kommentista. Miten ruokasooda, joka mm. puhdistaa pinttyneet kahvikupit, avaa viemärin yhdessä etikan kanssa ja valkaisee pyykin, voi olla turvallinen myös sisäisesti, leivonnaisten mukana nautittuna? Onhan ruokasoodan yleisin käyttökohde leivonnaisten kohotusaineena.

Nettiä selaillessa ruokasoodasta ei tahdo pahaa sanaa löytyä. Missä ruokasoodan puhdistustehoa ylistetään, missä sen terveydellisiä vaikutuksia. Netin palstoilla kerrotaan ruokasoodan parantaneen ihmisiä jopa syövästä. Ainakaan ruokasooda ei varmasti kovin haitallista voi olla, onhan sitä käytetty jo 5000 vuotta.

Leivonnaiset ruokasooda kohottaa, koska siitä vapautuu kuumentuessaan hiilidioksidia. Ihmisen kehoon ruokasooda sen sijaan tuo emäksisyyttä, joka voi auttaa neutraloimaan esim. vatsahappoja ja tuoda sitä kautta helpotusta vatsavaivoihin. Säännöllinen pelkän ruokasoodan nauttiminen voi kuitenkin sotkea kehon happo-emästasapoinen tehden kudoksista ja verestä liian emäksisiä. Tätä tilaa kutsutaan alkaloosiksi. Alkaloosin oireita ovat mm. päänsärky, kouristukset ja oksentelu. Hoidoksi riittää kuitenkin kalsiumlisän nauttiminen ja yleisestä nestetasapainosta huolehtiminen.

Tässä kaikki mitä minä löysin. Jos ruokasoodan suoraan purkistä syömisen pahin vaikutus on edelläkuvattu alkaloosi, on vaikea kuvitella sen olevan haitallista leivonnaisten mukana nautittuna. Ehkä on vaan uskottava, että tästä aineesta on moneksi, vaikka mielellään sitä kategorioisi kunkin aineen vain yhteen käyttötarkoitukseen sopivaksi. :)

Hämmentääkö teitä ruokasoodan monikäyttöisyys?

Lisäsin 3 ruokalusikallista soodaa valkoisen pyykkini päälle suoraan pesukoneeseen. Pesuainetta annostelin normaalisti. Ja sitten jännittyneenä odottelin koneen ohjelman loppumista. Yllätyksekseni pyykkini oli vaalentunut, suunnilleen saman verran kuin kloorilla ja valkaisuaineella valkaistessani. Sooda siis todella toimii myös valkaisijana!

Joten tämän kokeiluni loppupäätelmänä voin todeta, että jättäkää markettien kalliit valkaisuaineet suosiolla hyllyyn ja kurkatkaa sen sijaan löytyisikö kotoanne ruokasoodaa. Ainakin minun kohdallani sooda toimi aivan yhtä hyvin!:)

Kuva: pixabay.com

Kaivoin siis Kloriitti-pulloni kaapista ja annostelin pakkauksen ohjeen mukaisesti pyykkikoneeseeni 2 dl kyseistä ainetta ja laitoin koneen pyörimään 40 asteeseen. Tuloksena koko kylppärini haisi varsin vahvasti kloorille ja pyykkini oli hieman aiempaa vaaleampaa. Mikään ihmeaine ei siis tämä Kloriittikaan ollut, mutta toimi kyllä ja suhteellisen matalassa lämpötilassa. Muistattehan muuten, että jos liotatte vaatteitanne Kloriitti-vedessä ennen niiden pesua pesukoneessa, lisätkää kloori aina kylmään veteen! Kloori saattaa nimittäin lämpimästä vedestä hyörystyessään ärsyttää hengitysteitä ja olla haitallista hengittää.

Mutta ekologisin vaihtoehto kloori ei ole. Kloorilla on monia luontoa kuormittavia ominaisuuksia, koska siitä muodostuu sateen mukana vesistöihin liutessaan yhdisteitä, jotka ovat huonosti hajoavia, myrkyllisiä, ja jotka kertyvät muihin eliöihin. Kloori on siis vesieliöille todella vaarallista ja se onkin luokiteltu ympäristölle vaaralliseksi aineeksi.

Olisiko vaatteita mahdollista valkaista ekologisesti? Tätä lähden selvittelemään seuraavaksi, tuloksen voitte lukea ensi viikolla!:)

Pakkauksen kansi vaikutti houkuttelevalta ja sorruin ostamaan siis tämän (vain) kaksi valkaisujauhepussia sisältävän pakkauksen reilun neljän euron hintaan. Pakkaus lupasi valkaisuaineen tehoavan jopa 20 asteessa ja, että tuote on ympäristöystävällisesti biohajoava.

Lisäsin siis yhden tälläisen annospussin valkopyykkini sekaan, lisäsin normaalisti pesuainetta ja laitoin koneen pyörimään 30 asteen hienopesuohjelmalla. Lopputulos oli... No, hienoinen pettymys, kenties liian korkeista odotuksistani johtuen. Vaatteeni vaalentuivat suunnilleen saman verran kuin lakanani pestessäni ne valkopesuaineella. Ero oli siis havaittavissa oleva, mutta vaatteeni eivät värjäytyneet hohtavan valkeiksi, kuten ylisuurine odotuksineni olin odottanut. No, mutta oli tästä Super Valkaisijasta se etu, että sen toiminta käynnistyi matalammassa lämpötilassa kuin normaali valkopesuaineeni. Mutta olisinko tästä ilosta valmis maksamaan enää yli 2 euroa per koneellinen? En, ainakaan kovin usein.

Mutta ajattelin viipyä tämän aiheen äärellä taas hieman pidempään. Ensi viikolla siis luvassa lisää keinoja valkaista pyykkiä!:)

Minun ruokavaliotani voisi kutsua pollo-pescovegetarismiksi, koska syön kasvisruoan lisäksi maitovalmisteita, kananmunaa, kanaa ja kalaa. Ystävistäni löytyy niin laktovegetaristeja, jotka syövät kasvisruoan lisäksi maitovalmisteita kuin täysiä vegaanejakin, jotka syövät pelkästään kasvikunnan tuotteita.

Poikaystäväni puolestaan ryhtyi hiljattain sekasyöjästä semivegetaristiksi eli hän syö kasvisruoan lisäksi satunnaisesti kaikenlaisia lihatuotteita. Käytännössä hän toteuttaa ruokavaliotaan syömällä päivittäin vähintään yhden kasvisaterian. Hän on jo huomannut uuden ruokavalionsa myönteiset vaikutukset, hänen olonsa ei ole ruokailun jälkeen yhtä raskas ja hän on laihtunutkin muutaman kilon. Olen niin ylpeä poikaystävästäni! Mikäli ajatus vegaaniksi tai edes laktovegetaristiksi ryhtymisestä tuntuu liian haastavalta, voi ympäristön ja oman itsensä hyvinvointia lisätä ainakin vähentämällä lihansyöntiä ja lisäämällä kasvisten osuutta eri ruokalajeissa.

P.s. Pikku Pena on valitettavasti varsin vannoutunut lihansyöjä, joten lihatuotteiden ostamiselta ei meikäläisen taloudessa valitettavasti voi välttyä tulevaisuudessakaan...;)

Kuvat: pixabay.com

Pena on kolme kuukautinen terhakka pieni kissanpentu, joka on hurmannut minut täysin. Pena on vahinkopentu, joka sai alkunsa kun kulkuri yllätti Penan äidin tämän ulkoillessa ulkotarhassa. Kulkuri oli kaivanut tiensä Penan äidin luokse tarhan ali. Penan maailmaan tulo ei ollut siis suunniteltua ja siksi Penan omistajilla oli hätä löytää pennuille kodit. Itse olin juuri samaan aikaan harkinnut kissan ottamista löytöeläinkodista. Rakkaasta pupustani, kun olin joutunut luopumaan jo viime keväänä ja aika tuntui kypsältä uuden lemmikin hankkimiselle. Kun ilmoitus kodittomista kissanpennuista osui silmiini, päätin siis ottaa yhteyttä.

Näin Pena siis saapui minulle puolitoista viikkoa sitten. Vaikka rakastan Penaa ja olen jo näinkin lyhyessä ajassa ehtinyt kiintyä häneen kovasti, ei suhteemme alku ollut silti kovin helppo. Penaa ahdisti ja pelotti, kun hän joutui yhtäkkiä vieraaseen ympäristöön, eroon emostaan ja sisaruksistaan. Ahdistus purkautui säntäilynä (myös öisin), jatkuvanan minun perässäni kulkemisena ja nau`untana. Minuakin alkoi ahdistamaan. Olinhan tottunut pupuni kanssa, että lemmikki ei vaatisi näin paljon huomiota tai valvottaisi öitä. Poikaystävällänikin oli vaikeuksia sopeutua uuteen tulokkaaseen. Hetken jopa mietin tuleeko tästä mitään. Onko minusta kissanpennun huoltajaksi.

Mutta sitten aloin ajatella, että voiko minusta koskaan tulla äitiä jos en selviä edes kissanpennun hoidosta. Ryhdistäydyin ja aloin synkistelyn sijaan etsiä ratkaisukeinoja. Päätin, että Penan on totuttava nukkumaan kanssani eri huoneessa, koska jos en saa itse nukuttua, en jaksaisi huolehtia Penastakaan. Aluksi Pena naukui surkeasti oven takana, mutta sopeutui vähitellen, kun huomasi, että kyse oli vain ohimenevästä hetkestä ja, että hän näkisi minut taas aamulla. Nykyään hän nukkuu yöt rauhallisesti tai on ainakin hiljaa:)

Kiireinen omistaja ja energinen kissanpentu ei välttämättä ole paras mahdollinen yhdistelmä. Hetken harkitsin jopa toisen kissan ottamista, mutta asuntoni pienen koon takia päädyin siihen, että minun pitää vain ottaa Pena mukaan oman elämäni juttuihin, jottei hän tylsistyisi ja hankkia Penalle kavereita. Laitoin siis ilmoituksen nettiin ja nyt Penalla on jo tiedossa lapsiperhe, joka haluaa ottaa Penan mielellään silloin tällöin hoitoon. Pena on kulkenut mukanani myös niin poikaystäväni kuin vanhempieni luona ja kävimmepä hänen kanssaan kerran jopa kaupassa. Laitoin vain Penalle valjaat, Penan koriin ja niin sitä mentiin. Pena on utelias ja rohkea kissa ja hänen kanssaan matkustaminen tai kauppareissu eivät ole tuottaneet hankaluuksia. Penasta taitaa kyllä pian olla jo pieni julkkis, ihmiset pysähtyvät silittelemään häntä ja ottipa yksi valokuvankin, kun työntelin häntä ostoskärryissä:)

Tällä tarinalla näyttää siis olevan onnellinen loppu, näyttää siltä, että olemme sopeutuneet toisiimme ja löytäneet yhteiset pelisäännöt. Kaikilla tarinoilla ei välttämättä yhtä onnellista loppua kuitenkaan ole ja siksi ennen lemmikin ottamista onkin syytä miettiä tarkasti minkälaisia asioita lemmikinotto tuo mukanaan. Rahanmenon lisäksi lemmikki vaatii huomiota, sen jälkiä pitää siivota, se pitää ruokkia säännöllisesti ja hankkia sille hoitopaikka jos lähtee lomalle. Lemmikki on elävä olento, josta on monenlaista työtä ja vastuuta. Mutta antavathan ne sitten myös niiin paljon. Puntaroikaa siis asioita kunnolla, jottei yksikään kisu jäisi enää kodittomaksi ja päätyisi eläintaloihin. Ja terkkuja Penalta, joka on tukenut uskollisesti koko tätä kirjoitusprosessia koneeni vieressä:D