En ole koskaan ollut hyvä tässä, budjetoinnissa, tulojeni ja menojeni seuraamisessa. Se on niin masentavaa, ainakin näin pienituloisena opiskelijana. Budjettia tehdessä kun on aina sen tosiasian kanssa vastakkain, että sinne plussan puolelle ei menojen jälkeen jää oikeastaan juuri mitään. Että niihin heräteostoksina ostettuihin kirpparivaatteisiin tai suklaapatukoihin ei oikeasti olisi varaa. Silti kannustan edes jonkinlaista talouden suunnitelmaa tekemään. Ei ole nimittäin ollenkaan kiva tunne, kun tajuaa tilillään olevan enää 10 euroa ja seuraavan opintotuen tulevan vasta viikon päästä. Tai joutua soittamaan hädissään vanhemmilleen ja ruinaamaan rahaa voidakseen maksaa kännykkälaskunsa eräpäivään mennessä. Ei todellakaan kiva tunne:( Väitän, että hyvällä budjetoinnilla tälläisten ikävien tilanteiden syntymistä on mahdollista välttää, vaikka tulot olisivat kuinka pienet tahansa.

Itse en tykkää järin monimutkaisesta taloudenhoidosta. Minun budjetissani on siis vain jokaisen kuukauden kohdalle tulojen ja menojen sarake sekä sarakkeiden yhteenlasketut summat. Näin pääsen summittaisesti kartalle siitä kuinka paljon minulla on kuukausittain rahaa käytettävissä ja kuinka paljon minulta rahaa kuluu. Kun olin seurannut tulojani ja menojani jonkin aikaa, pääsin melko hyvin kärryille siitä kuinka paljon rahaa kuukausittain tarvitsen perusmenoihini. Ja tietenkin budjetointi paljasti myös ne rahareikäni, joiden suhteen voisin olla skarpimpi. Tämä auttoi minua suunnittelemaan rahankäyttöäni siten, että tuloni riittävät koko kuukauden ajalle. 

Miten sitten hyödynnän budjetoinnin kautta saamaani talouteni tuntemusta käytännössä? No, suunnilleen seuraavasti. Laskut ja muut pakolliset menot pyrin maksamaan heti, kun opintotukeni tulee tai vaihtoehtoisesti jos jonkun laskun eräpäivä on keskellä kuuta, jätän arvioimani tulevan laskun summan budjetissani syrjään.(On hyvä siis tietää myös milloin kiinteiden kulujensa laskuissa on eräpäivät!) Tämän jälkeen jätän varoistani syrjään tietyn summan niin sanottuja ylimääräisiä menoja, kuten uusia vaatteita tai uutta passia ym. varten. Yleensä olen budjetoinut ylimääräisiin menoihin noin 50 euroa. Loput rahoistani jaan niiden viikkojen lukumäärällä minkä pituisen ajan minun pitäisi selvitä ennen uutta tilipäivää. Näin tiedän minkä verran voin käyttää rahaa ruokaan ja päivittäistavaroihin sekä mahdollisesti pieniin heräteostoksiin ilman, että kuukauden loppupuolella olen konkurssissa.

Tämä systeemi on toiminut todella hyvin, vaikka pientä kurinalaisuutta se toki on vaatinutkin:) Kun tuntee tulonsa ja menonsa, tietää mihin on varaa ja välttyy ikäviltä yllätyksiltä sekä ennen kaikkea, ei tarvitse enää kuun lopussa huolehtia ylen määrin raha-asioita, koska tietää niiden olevan kunnossa. Jos jotakin jää käyttämättä, laitan sen säästöön pahan päivän varalle. Tälläinen pieni pesämuna yllättäviä isompia menoja varten olisi tosi hyvä olla, mutta pienituloisena sen kerryttäminen on kieltämättä haastavaa, enkä siis ota siitä suurempia paineita. Yritän lähinnä pysyä plussan puolella! Mutta jos olet toiminut viisaasti ja laittanut veroprosenttisi hieman yläkanttiin, on pian tulossa VERONPALAUTUKSIA! Jee!:) Tästä summasta yritän tosiaan saada jotakin säästöönkin.

Vielä yksi neuvo!:) Jos sinulla on taipumusta samaan paheeseen kuin minulla joskus oli, nimittäin pankkikortin vingutteluun, suosittelen seuraavaa. Nosta joka viikon alussa pankkiautomaatilta se summa, jonka voit budjettisi mukaan kunkin viikon aikana käyttää ja jätä loppuviikoksi korttisi suosiolla kotiin. Näin et voi ylittää budjettiasi "vahingossakaan". Luottokorttia minulla ei ole koskaan ollut, enkä tiedä uskaltaisinko sellaista koskaan hankkiakaan. Tuntuu liian helpolta keinolta ajautua velkakierteeseen...

Voin siis suositella budjetointia todella lämpimästi ihan jokaiselle, vaikka se alussa vähän ikävältä tuntuisikin. Varsinkin pienituloiselle ja varsinkin näin joulun alla se on tosi järkevää ja voi säästää monelta stressiltä!;)