Nyt on taas hieman henkilökohtaisemman postauksen vuoro. Viime aikoina elämässäni on tapahtunut paljon, sekä surullisia, mutta myös iloisia ja innostavia asioita. Jouduin luopumaan rakkaasta lemmikistäni, mutta perustin myös pitkän kypsyttelytyön tuloksena oman, sivutoimisen kotipalveluyrityksen sekä pääsin kouluttajaksi eräälle siivousaiheiselle kurssille. Teille, blogini lukijat, nämä asiat eivät kenties tulleet niin kovin yllätyksenä, olenhan täälläkin jakanut usein juuri siivoukseen liittyviä vinkkejä. Yllättynein olenkin ehkä siis itse! En olisi nimittäin rehellisesti sanottuna voinut koskaan kuvitella, että loisin uraa siivouksen parissa.

Olen ehkä joiltain osin perfektionismiin taipuvainen, mutta koskaan en ole ollut sitä siivouksen suhteen. Lapsena huoneeni oli aina "luovan" kaaoksen vallassa, eikä kodinhoitoon liittyvät asiat juuri kiinnostaneet minua. Päinvastoin! Kun yläasteella piti valita valinnaisaineita, kotitalous ei kuulunut minun valintoihini. Valitsin musiikin, jota koulun lisäksi harrastin seurakuntani bänditoiminnan kautta. Myös uskonto oli isossa roolissa elämässäni. Vietin aikaani mieluummin pohdiskellen filosofisia ja uskonnollisia kysymyksiä kuin opetellen arjen taitoja. Tämän takia kotoa poismuuttaminen 18-vuotiaana alkuun vähän hankalalta tuntuikin. Kokemus kotitöistä, kun oli jäänyt hieman yksipuoliseksi ja niukaksi.

Haaveilin teologian opinnoista yliopistossa, mutta silloin ei aika ollut vielä kypsä kotipaikkakunnaltani poismuuttamiseen ja hakeminen jäi. Yritin sen sijaan päästä opiskelemaan sosionomiksi paikalliseen AMK:hon. No, en päässyt ja tulevaisuus ahdisti. Äitini kehotti vähäiset taloustaitoni tuntien minua hakemaan puoli vuotta kestävään talouskouluun, jonka aikana ehtisin miettiä seuraavaa siirtoani. Kun en keksinyt parempaakaan vaihtoehtoa, hain ja aloitin syksyllä talouskoulun. Talouskoulussa meille kerrottiin mahdollisuudesta siirtyä opiskelemaan kotitalous- ja kuluttajapalvelujen linjalle, siellä kun oli vielä runsaasti tilaa. Kyseessä oli siis kolmivuotinen ammattitutkinto. Päätin tarttua tilaisuuteen, koska korviini kotitaloustyö kuulosti aika ihmisläheiseltä, auttamistyöltä, joka oli minua motivoinut sosionomiksikin hakemaan. Siispä siirryin amiksen puolelle.

Kolmen vuoden aikana ehdin opiskella kaikenlaista siivoukseen, kotiruoan valmistukseen ja hoivapalveluihin liittyvää ja suorittaa harjoitteluja mm. ikäihmisten, lasten ja vammaisten parissa. Omat arjen taitoni kasvoivat kuin huomaamatta ja tunsin tyydytystä, kun pystyin soveltamaan oppimani asiat saman tien käytäntöön. Huomasin myös, ettei siivouskaan ollut ihan niin simppeliä hommaa kuin olin kuvitellut. Eri pintamateriaalit, aineet ja tekniikat alkoivat tuntua sitä kiehtovimmilta mitä enemmän niihin perehdyin ja loppujenlopuksi tein opinnäytetyöni juuri siivoukseen liittyen. Ryijyjen puhdistuksesta:D

Teologia oli kuitenkin koko ajan kulkenut amisopintojeni rinnalla ja kolmen vuoden opintojen jälkeen huomasin edelleen pohdiskelevani runsaasti teologisia kysymyksiä. En myöskään siinä vaiheessa ollut vielä selvillä siitä, millä tavalla haluaisin hyödyntää kotitalousosaamistani, joten aika tuntui kypsältä vanhan haaveeni uudelleen herättämiseen. Niinpä hain ja pääsin teologisen tiedekunnan opiskelijaksi, jossa tälläkin hetkellä olen. Ehkä noin puolessa välissä opintoja... Toivon mukaan!:)

En ole vieläkään aivan varma siitä mitä minusta tulee tai mitä haluaisin tehdä isona, mutta jonkinlaisia suuntaviivoja on eteeni alkanut hahmottua. Tämä blogi on itse asiassa ollut yksi niistä viivoista. En halunnut teologiseen tullessani heittää hukkaan talousalan osaamistani, koska olin oppinut arvostamaan ja ihan oikeasti tykkäämään niistä hommista. Senpä takia silloin muinoin tämän blogin perustin. Pitääkseni yllä ja mahdollisesti kehittääkseni talousalaan liittyvää osaamistani.

Matkan varrella tämä toive on vahvistunut; yhdistää talousalan ja nykyisen koulutukseni antama osaaminen. Tuore yritykseni sitä jo jollain tasolla tekeekin. Mitä vielä on tulossa, sen aika näyttäköön! Mutta sen haluan teille sanoa, että olkaa avoimia, koskaan ei kannata sanoa ei koskaan! Yllättävät asiat voivat muodostua elämän kannalta oleellisen tärkeiksi, viedä eteenpäin, kuten minullakin:)

Siivooja kuittaa;)

ppk.jpg