Eläinten viikon viimeisen päivän kunniaksi haluan esitellä teille uusimman perheenjäseneni, Penan.:)

penaa.jpg

Pena on kolme kuukautinen terhakka pieni kissanpentu, joka on hurmannut minut täysin. Pena on vahinkopentu, joka sai alkunsa kun kulkuri yllätti Penan äidin tämän ulkoillessa ulkotarhassa. Kulkuri oli kaivanut tiensä Penan äidin luokse tarhan ali. Penan maailmaan tulo ei ollut siis suunniteltua ja siksi Penan omistajilla oli hätä löytää pennuille kodit. Itse olin juuri samaan aikaan harkinnut kissan ottamista löytöeläinkodista. Rakkaasta pupustani, kun olin joutunut luopumaan jo viime keväänä ja aika tuntui kypsältä uuden lemmikin hankkimiselle. Kun ilmoitus kodittomista kissanpennuista osui silmiini, päätin siis ottaa yhteyttä.

Näin Pena siis saapui minulle puolitoista viikkoa sitten. Vaikka rakastan Penaa ja olen jo näinkin lyhyessä ajassa ehtinyt kiintyä häneen kovasti, ei suhteemme alku ollut silti kovin helppo. Penaa ahdisti ja pelotti, kun hän joutui yhtäkkiä vieraaseen ympäristöön, eroon emostaan ja sisaruksistaan. Ahdistus purkautui säntäilynä (myös öisin), jatkuvanan minun perässäni kulkemisena ja nau`untana. Minuakin alkoi ahdistamaan. Olinhan tottunut pupuni kanssa, että lemmikki ei vaatisi näin paljon huomiota tai valvottaisi öitä. Poikaystävällänikin oli vaikeuksia sopeutua uuteen tulokkaaseen. Hetken jopa mietin tuleeko tästä mitään. Onko minusta kissanpennun huoltajaksi.

Mutta sitten aloin ajatella, että voiko minusta koskaan tulla äitiä jos en selviä edes kissanpennun hoidosta. Ryhdistäydyin ja aloin synkistelyn sijaan etsiä ratkaisukeinoja. Päätin, että Penan on totuttava nukkumaan kanssani eri huoneessa, koska jos en saa itse nukuttua, en jaksaisi huolehtia Penastakaan. Aluksi Pena naukui surkeasti oven takana, mutta sopeutui vähitellen, kun huomasi, että kyse oli vain ohimenevästä hetkestä ja, että hän näkisi minut taas aamulla. Nykyään hän nukkuu yöt rauhallisesti tai on ainakin hiljaa:)

Kiireinen omistaja ja energinen kissanpentu ei välttämättä ole paras mahdollinen yhdistelmä. Hetken harkitsin jopa toisen kissan ottamista, mutta asuntoni pienen koon takia päädyin siihen, että minun pitää vain ottaa Pena mukaan oman elämäni juttuihin, jottei hän tylsistyisi ja hankkia Penalle kavereita. Laitoin siis ilmoituksen nettiin ja nyt Penalla on jo tiedossa lapsiperhe, joka haluaa ottaa Penan mielellään silloin tällöin hoitoon. Pena on kulkenut mukanani myös niin poikaystäväni kuin vanhempieni luona ja kävimmepä hänen kanssaan kerran jopa kaupassa. Laitoin vain Penalle valjaat, Penan koriin ja niin sitä mentiin. Pena on utelias ja rohkea kissa ja hänen kanssaan matkustaminen tai kauppareissu eivät ole tuottaneet hankaluuksia. Penasta taitaa kyllä pian olla jo pieni julkkis, ihmiset pysähtyvät silittelemään häntä ja ottipa yksi valokuvankin, kun työntelin häntä ostoskärryissä:)

Tällä tarinalla näyttää siis olevan onnellinen loppu, näyttää siltä, että olemme sopeutuneet toisiimme ja löytäneet yhteiset pelisäännöt. Kaikilla tarinoilla ei välttämättä yhtä onnellista loppua kuitenkaan ole ja siksi ennen lemmikin ottamista onkin syytä miettiä tarkasti minkälaisia asioita lemmikinotto tuo mukanaan. Rahanmenon lisäksi lemmikki vaatii huomiota, sen jälkiä pitää siivota, se pitää ruokkia säännöllisesti ja hankkia sille hoitopaikka jos lähtee lomalle. Lemmikki on elävä olento, josta on monenlaista työtä ja vastuuta. Mutta antavathan ne sitten myös niiin paljon. Puntaroikaa siis asioita kunnolla, jottei yksikään kisu jäisi enää kodittomaksi ja päätyisi eläintaloihin. Ja terkkuja Penalta, joka on tukenut uskollisesti koko tätä kirjoitusprosessia koneeni vieressä:D