silitysk.jpg

Huomasin taannoin, että muuttaessani sattui muun muassa silitysrautani jäämään Helsinkiin odottamaan syksyistä paluutani. Muuttolaatikoissa ryttääntyneet vaatteeni eivät miellyttäneet esteettistä silmääni, joten eihän siinä muu auttanut kuin mennä pyytämään vanhemmiltani silitysrautaa lainaksi. Käytössä olevaa silitysrautaansa äitini ei suostunut lainaamaan, mutta lupasi tuoda minulle kaappiensa kätköistä ex-silitysrautansa ja -lautansa. Jip hei, olin iloinen, saisin vihdoin siistiä päällepantavaa!

Ylläolevassa kuvassa olevat apurit äitini sitten minulle ystävällisesti toi. Niin... Miten se silitys sitten onnistui? No, se lauta, se oli ensinnäkin täynnä reikiä, joista karhea lastulevy pääsi nipistelemään ihoani ja vaatteita. Toisekseen, lauta pysyi pystyssä vain noin yhden vaatekappaleen silittämisen ajan, mikäli silitti hyvin varovaisesti. Sen jälkeen lauta romahti ja se piti pystyttää uudelleen. Silitysrauta kuumeni kyllä tehokkaasti, mutta eihän tälläinen uudenpolven kasvatti ole oikein tottunut silittämään ilman höyryrautaa. Nyt kun vaatteet piti kostuttaa ihan ite, ei hankaluuksilta vältytty. Alussa vaatteet saivat aivan liikaakin kosteutta, myöhemmin virheistä oppimisen seurauksena liian vähän. Kyllä ne vaatteet lopulta silisivät, mutta silitystä kaipaavien vaatteiden lukumäärä väheni kummallisesti...

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että kiitän Luojaani nykyteknologian tuomista innovaatioista, kuten höyrysilitysraudasta! Ah, miten ikävä onkaan tuota kapistusta. Kuinka paljon ne voivatkaan elämää helpottaa. Miten ihmiset ovat pärjänneet aikaisemmin? Miten heiltä on voinut jäädä aikaa mihinkään muuhun kuin kotitöihin, kun kaikki on ollut niin vaivalloista ilman nykylaitteita? En ymmärrä. Mutta opinpahan taas arvostamaan omistamiani kodinkoneita aivan uudella tavalla. Suosittelen myös lämpimästi hyödyntämään uusia laitteita(ei nyt toki ihan kaikkia), ne voivat helpottaa elämää niin paljon!<3