roskis2-normal.jpg

Tulevaisuudessa röörit kenties valtaavat alaa enemmänkin, mutta vielä on katukuvassa nähtävissä tälläisiä perinteisiäkin jätelavoja. Itse asiassa kuvassa ollut lava on seisonut tuossa Fidan edessä jo pidempään. Liekö jossain sitä lähellä olevassa talossa remontti tai sitten lava on juuri Fidan tarpeita varten.

roskis-normal.jpg

Tällä kertaa lavan sisältö ei ollut järin houkutteleva, mutta joskus olen nähnyt lavalla olleen varsin hyväkuntoisen näköisiä tuoleja ja ihmisiä niitä tonkimassa. Helsingissäkin saattaa siis päästä harrastamaan dyykkausta!

Aloin miettiä olenko itse dyykannut. Ja kappas, olenhan minäkin, kun tarkemmin muistelin. Asuessani vielä kotiseutuni oppilasasuntolassa, oli joku jättänyt roskispisteemme lähettyville muutaman muovikassillisen vaatteita. Kirppishaukkana huomasin tietenkin heti nuo yksinäiset kassit ja hetken emmittyäni kannoin asuntooni. Suurin osa vaatteista oli varsin huonokuntoisia, kuten odottaa saattaa, mutta joukossa oli muutama vielä aika hyväkuntoinenkin vaate ja vieläpä minun kokoani! Ei siinä sitten muuta kuin huonokuntoisimmat takaisin roskikseen ja hyväkuntoisimmat pesun kautta käyttöön. Enkä valehtele, kun sanon että muutamaa juuri näistä vaatteista käytän vieläkin.

Dyykkaus voi olla siis varsin kannattavaa, koska jotkut heittävät pois tavaroita, joilla vielä olisi käyttöikää ja jotka eivät roskiksiin edes kuuluisi. Kannattaa pitää siis silmät auki! Eikös dyykkaus kuulu sitä paitsi jokaisen asiaansa perehtyneen ekoilijan ja pihistelijän repertuaariin?:D Mitä ajattelette? Kunhan muistaa pitää hygieniasta huolta ja puhdistaa erityisellä huolella dyykkaamansa tavarat. Ruokaa en ehkä itse uskaltaisi dyykata ellei kyseessä olisi hyvin säilyvä tuote, jonka pakkausta ei ole vielä avattu...

Kenties tämä dyykkaus myös kulkee jollain tapaa veressänikin. Isoisäni oli jätteiden kuljetusalan yrittäjä ja intohimoinen dyykkari. Siihen aikaan kaatopaikoilla sai vielä vapaasti kulkea etsimässä aarteita, joka olikin pappani lempiharrastuksia. Sen huomaa vieläkin, kun astuu sisälle isovanhempieni taloon... Kaikella rakkaudella<3. No, en ehkä toivo innostuvani dyykkauksestä ihan yhtä paljon kuin edesmennyt isoisäni, mutta aion yrittää jatkossakin nähdä asiat pintaa syvemmälle. Pienillä korjauksilla ja puhdistamisella roskiskamat saattaa pystyä muuntamaan kelpo käyttötavaroiksi ja vieläpä ihan ilmaiseksi. Dyykkaamisiin siis:)!